26.12.2005 16:55 GMT-5 (-12.071553,-77.047119)

Weather UndergroundPerunkirjoitukset*

Yhteenvetoa ja mieleen jääneitä tunnelmia Perun-matkasta:

Kulttuurinähtävyydet koostuivat meidän retkellämme pääosin raunioista ja satunnaisista kirkoista. Cuscon inkamuseo oli ihan käymisen arvoinen (se ei kuulunut varsinaiseen ohjelmaan). Paikallisten elintapaan pääsi tutustumaan jonkin verran, mutta lähinnä paikallisista jäi sellainen kuva, että kaikki yrittävät myydä matkamuistoja tai villapuseroita. Kaupustelu ärsytti jopa enemmän kuin Thaimaassa.

Paikallisten oppaiden englanti on siedettävää, mutta ajoittain aksentin vuoksi hankalaa ymmärtää. Espanjaa lukeneiden on varmaankin helpompi ymmärtää myös espanjankielisten englannin ääntämistä. Kaikki oppaat toistivat samoja asioita useaan kertaan - ja kun kuulimme retkemme aikana useita oppaita, toistoa tuli toiston päälle hiukan liikaakin. Inkakulttuurista ei tiedetä juuri mitään kovin varmasti, vaan lähes kaikki kuulemamme selitykset olivat arveluja tai hataria otaksumia. Matkanjohtajamme Arto osasi usein täydentää oppaiden kertomuksia rinnakkaisilla tai vastakkaisilla teorioilla, mikä oli varsin mielenkiintoista.

Keskustelimme matkan aikana Inkapolun vaelluksen fyysisestä vaativuudesta. Aventuran luokituksen mukaan vaativuus on yhdestä viiteen -asteikolla 2+. Kilimanjarolla käyneet matkakumppanimme pitivät Aventuran luokitusta turhan lievänä. Samaan aikaan kanssamme Kuolleen naisen solaan nousseet australialaiset päästivät lähes poikkeuksetta f-sanan huipulle saapuessaan. Retki ei ole terveelle, sporttiselle kolmekymppiselle liian rankka, mutta jos ikää on enemmän tai terveyden kanssa tulee ongelmia, vuoristoilmasta ja -maisemista nauttiminen voi olla hankalaa ja kävelemisestä voi tulla kovakin haaste.

Meistä piti polulla huolta Waiki Trek -niminen yritys. Osin liiankin hyvää huolta, sillä ihmettelimme joka päivä yltäkylläisiä aterioita. Söimme korkeassa teltassa pöydälle katetuista astioista. Ruokaa oli aina useita lajeja, ja sitä oli aina paljon. Toivoimme, että kantajat söivät sen, mitä emme itse jaksaneet. Joskus tuntui, että luontoretkellä söisi mieluummin kivellä istuen yksinkertaista ruokaa lusikkahaarukalla pakista - olisi ainakin vähemmän kannettavaa. Jokaiselle oli vielä aina oma käsienpesuvesi, saippua ja pyyhe. Meille myös keitettiin ja jäähdytettiin joka aamu vettä enemmän kuin mitä saimme juomapulloihimme mahtumaan. Vedenpuhdistustableteille ei tullut käyttöä.

Aventurassa ei ihan tarkkaan osattu etukäteen kertoa, minkälainen työnjako meidän ja kantajien välillä on. Kerrottiin, että jokainen saa antaa kantajille korkeintaan 9 kiloa tavaraa; muu pitää kantaa itse. Kantajat ottavat tavarat aamulla kantoon, ja ne saa takaisin illalla yöpymispaikassa. Ongelma syntyy kuitenkin siitä, että päiväreitit kulkevat kuumista ja kosteista viidakoista kylmiin, tuulisiin vuoristosoliin. Kun Gore texit ja lämpökerrastot pitää kantaa itse, kantajille annettavaksi jää vain makuupussi ja vaihtovaatteet. Käytännössä pärjäsimme näin ihan hyvin. Kaikkein lämpimimpiä vaatteita tarvitsee yleensä vasta leirissä illalla, jos pystyy päivällä pitämään itsensä lämpimänä liikkumalla. Ainakin näin joulukuussa kunnon hengittävä sadeasu oli kyllä varsin mukava olla mukana.