02.12.2005 22:51 GMT+2 (60.2179,24.7737)

Weather UndergroundMatkakuume nousee*

Lähtö on lauantaiaamuna 6.40. Kentällä pitäisi olla hyvissä ajoin; alkanut viikonloppu on kuulemma vuoden ruuhkaisin Helsinki - Vantaalla.

Samu viettää perjantai-iltaa EVTEKissä opettamassa. Töissä oli kyllä sellainen päivä, että tekee ihan hyvää lähteä lomalle. Kolme pitkää palaveria toimittajien kanssa, joissa kaikissa oltiin eri mieltä siitä, mitä ollaan sovittu ja mitkä ovat olleet projektien tavoitteita. Mitään ei vielä ole ehtinyt pakata, mutta onhan vielä koko ilta ja aamuyö aikaa.

Mikke on käynyt Kuala Lumpurissa ja Milanossa ja ehtinyt juuri kääntyä Tampereella pikkujouluissa. Onkohan purkanut matkalaukkujaan missään vaiheessa?

03.12.2005 16:55 GMT-4 (12.1333,-68.280)

Weather UndergroundAmsterdam, Bonaire*

Herätys 3.52. Mikke oli tullut Kiloon vähän puolen yön jälkeen. Yöuni jäi siis vähän lyhyeksi. Lauri, joka tuli kyyditsemään meidät kentälle, oli ollut pitkään töissä eikä ollut nukkunut lainkaan.

Lentokentällä tapasimme retkikuntamme muut jäsenet. Lähdön odotus, lento Amsterdamiin ja 2,5 tunnin odotus Schipholilla sujuivat kivuttomasti, mutta uneliaasti.

Lensimme Limaan vanhalla MD-11:llä, joka oli aika karjankuljetuskone. Ei omia videoscreenejä, ei pelejä eikä koneesta voinut edes blogata. Telkkarista tuli roskasarjoja, Napapiirin pikajuna ja Suklaatehdas - radion 13 kanavalta AOR:ia, klassista ja jazzia. Melkein jokaiselle jotakin... Vasta Karibianmeren ylle saavuttuamme näytettiin lyhyt pätkä surffausta.

Bonairella pääsi teknisen välilaskun aikana reiluksi puoleksi tunniksi pois koneesta. Lämpötila noin 28 astetta ja kentältä löytyi Wi-Fi-verkko.

03.12.2005 23:30 GMT-5 (-12.071553,-77.047119)

Weather UndergroundLima*

Saavuimme Limaan suunnilleen ajoissa, vaikka lähtö Amsterdamista olikin viivästynyt. Lentokentällä piti tullissa painaa pylväässä olevaa nappia, ja pylväs päätti, kuka joutuu tarkempaan tarkistukseen. Meidän 5 hengen seurueestamme Annelin ja Miken tavarat läpivalaistiin.

Kentällä oli vastassa valtava joukko taksin, majoituspalvelujen yms. tarjoajia. Onneksi meille oli ennakkoon varattu kuljettaja, joka vei meidät Faraona-hotelliin. Hotelli on oikein siisti, mutta erottuu siinä suhteessa kyllä ympäristöstään. Lima ei muutenkaan tehnyt erityistä vaikutusta vielä ensimmäisen automatkan aikana.

Hotellilla meitä tuli tapaamaan Aventuran paikallinen avustaja, joka toi meille seuraavan päivän lentoliput sekä vouchereita koko matkaa varten. Sisään kirjautumisen yhteydessä saimme drinkkiliput, joilla sai hotellin baarista Perun kansallisdrinkin (Pico Sourin tai jonkin sellaisen). Tutustuimme drinkkien ääressä pikaisesti toisiimme. Tuula, Arja ja Anneli ovat (ainakin koulutukseltaan) sairaanhoitajia.

04.12.2005 22:38 GMT-5 (-13.52,-71.977)

Weather UndergroundCusco*

Aamulla söimme aamiaisen hotellissa ja saimme kyydin lentokentälle, josta lensimme Cuscoon. Kentän ulkopuolella tapasimme matkanjohtajamme Arton. Hän ei päässyt kentälle meitä vastaan, koska poliisi ennakoi jotakin mielenosoitusta kentällä.

Cuscon lentokenttä on jo 3250 metrin korkeudessa, mutta ohutta ilmaa ei normaalioloissa juuri huomaa. Kuitenkin jo parin minuutin nousu jyrkkiä portaita saa hengityksen kulkemaan ja pulssin nousemaan.

Kirjauduimme El Dorado -hotelliin, joka on reilun korttelin päässä Cuscon keskusaukiosta. Vaikka Cusco on ihan kaupunki (400 000 asukasta), keskusta on pieni ja viihtyisä. Kaupustelijoita on paljon, vaikka kaupustelu on keskusta-alueella kielletty. Myyvät postikortteja, koruja, sorminukkeja ja muuta tarpeellista.

Kävimme päivällä Arton kanssa syömässä; Mikke ja tytöt söivät alpakkaa. Ruoan jälkeen kävimme ostamassa marketista pullovettä ja Inka-kolaa. Palasimme hotellille kolmen ja neljän välissä - ja heräsimme kahdeksan jälkeen hotellin aulasta kuuluvaan teekkarien keskusteluun (siitä, saako lakkia pitää päässä syödessä).

Lähdimme iltakierrokselle. Joka ravintolan edustalla oli aktiivisia sisäänheittäjiä ja ravintoloiden mainoksia tuputettiin joka suunnasta. Internet-kioskeja ja kahvioita on lukuisia, mutta löysimme varsinaisen internet-kahvilan vasta, kun olimme jo lakanneet etsimästä.

05.12.2005 15:36 GMT-5 (-13.52,-71.977)

Weather UndergroundKaupunkikierros*

Palasimme hotellille vähän yhdentoista jälkeen ja menimme nukkumaan. Hieman yhden jälkeen alakerrasta kuului kolinaa ja suomea. Hotellin sisätilojen äänieristys on olematon ja keskellä sijaitseva valopiha vain voimistaa kaikki äänet moninkertaisiksi. 4.30 alkaen alhaalta rupesi kuulumaan aamiaisen ääniä. Samu ei ainakaan enää saanut sen jälkeen unta. Menimme molemmat aamiaiselle vähän viiden jälkeen ja yritimme sen jälkeen taas torkkua vähäisellä menestyksellä.

Kahdeksan jälkeen Arto piti meille luennon inkojen historiasta ja yhdeksältä lähdimme Cuscon kaupunkikierrokselle. Näimme monissa paikoissa kiviä kivien päällä sekä kaupustelijoita myymässä matkamuistoja.

Palasimme hotellille iltapäivällä, kun juuri alkoi sataa. Vedimme goret niskaan ja lähdimme syömään. Saimme kaupungin parhaat paikat Mama Americasta, söimme hyvin ja yritimme käyttää paikan internetiä. Koneet ja yhteydet olivat kuitenkin sitä luokkaa, että vaihdoimme oikeaan nettikahvilaan.

06.12.2005 18:45 GMT-5 (-13.52,-71.977)

Weather UndergroundItsenäisyyspäivä*

Maanantai-iltana otimme vielä tyttöjen kanssa drinkit hotellin kahviossa ja juttelimme niitä näitä. Menimme aikaisin nukkumaan, mutta aamulla saikin taas herätä neljältä hotellin aamutoimiin.

Aamupäivällä kävimme koko joukko Arton kanssa inkamuseossa, minkä jälkeen kulutimme aikaa ikkunaostoksilla ja kevyellä lounasvälipalalla kreikkalaisessa ravintolassa. Välipalan jälkeen jatkettiin shoppailua ja hankittiin kaikennäköistä tarpeellista inkapolun vaellusta varten. Samu osti varmuuden vuoksi toiset vaelluskengät. Ostoskierroksen jälkeen piti päättää, mitä asioita kantaa itse vaelluksella ja mitä antaa kantajien kannettavaksi.

Alkuillasta oli itsepäisyyspäivän vastaanotto tyttöjen huoneessa. Kohotimme kuohuviinilasilliset, söimme viipaleet hedelmäkakkua ja pureskelimme kokalehtiä. Päätimme lähteä illalliselle hienoon ravintolaan, jossa pitäisi olla kansanmusiikkia (panhuilua) ja tanssia.

07.12.2005 19:14 GMT-5 (-13.225699933463494,-72.43611752986)

Weather UndergroundInkapolulle*

Itsenäisyyspäivän illallinen El Trucossa sujui muuten hyvin, mutta kaikkien muiden asiakkaiden pöytiin löytyi heidän kansallisuutensa kertova lippu - meidän ei. Ehkä Trucon Suomen lippu oli jossakin juhlimassa tai edustamassa.

Hotelliin palattuamme uni tuli kerrankin nopeasti - ja viiden aikaan herätessä oli vielä hiukan väsynyt olo. Kuudelta lähti minibussikyytimme kohti Inkapolun lähtöpaikkaa. Matkalla oli nousuja, laskuja, joka sortin teitä, lumihuippuisia vuoria ja muutenkin hienoja maisemia.

Ennen polulle lähtöä saimme ostaa paikallisilta kokalehtiä ja bambuiset kävelysauvat. Tapasimme kantajamme, jotka kattoivat meille pöydän täyteen hedelmiä ja mansikoita sekä leipää ja teetä - sekä tietenkin kokalehtiä.

Teetauon jälkeen pääsimme jonottamaan passintarkastukseen, jossa vierähtikin aika tovi. Sitten pääsimmekin jo itse polulle.

Ensimmäisen päivän osuus oli noin 12 km patikointi, jossa nousua kertyi 250 metriä. Toki matkalla oli mäkiä sekä ylös että alas päin, mutta valtaosa oli tasaista. Suhteellisen pienistä korkeusvaihteluista huolimatta näimme paljon erilaista luontoa. Polku sukelsi yhtŽäkkiä tiheästä viidakosta aukealle tundralle ja takaisin. Matkalla ohitimme muutaman kylän, joissa vastaan tuli kanoja, sikoja, kissoja, koiria, aaseja, muuleja ja hevosia. Eläimiä eksoottisempia olivat ruskeat ja ryppyiset, värikkäästi pukeutuneet perulaiset.

Lounaaksi saimme erikseen sitä varten pystytettyyn telttaan katetusta pöydästä alkukeiton, riisiä, perunaa, kanaa ja kasvishöystöä sekä jälkiruoaksi teetä. Kantajat hakivat käytetyt astiat pois ja toivat uudet tilalle. Vähän tuntui, että vähempikin olisi piisannut, kun nyt kerran on lähdetty luontoon patikoimaan. Sama meno jatkui kuitenkin iltapäiväteellä ja illallisella, jotka nautimme ensimmäisessä leiripaikassamme.

08.12.2005 19:13 GMT-5 (-13.242,-72.4845)

Weather UndergroundKuolleen naisen sola*

Aamulla heräsimme kukon lauluun puoli kuudelta. Otus oli tullut leiriimme telttojen keskelle mekkaloimaan. Aamutee kuudelta, tavaroiden pakkaus, aamiainen 6:30 ja matkaan seitsemältä. Lounaspaikalle saavuttiin vähän kymmenen jälkeen, Arja ja Arto lähempänä yhtätoista. Sinä aikana ehdittiin nousta yli 700 m.

Lounaan jälkeen jatkettiin vielä 500 metriä ylöspäin Kuolleen naisen solaan. Nousu oli aika rankka, mutta kaikki pääsivät ylös. Samaan aikaan kulkevien australialaisten ja uusiseelantilaisten lauma piti huipulla aika kovaa meteliä juhliessaan omaa onnistumistaan ja kannustaessaan kavereitaan.

Ylhäällä piti pukea päälle kaikki repusta löytyvät vaatteet, kun kylmän tuulen lisäksi alkoi ripotella vettä. Solasta laskeuduimme laaksoon, jossa saimme taas iltapäiväteen ja illallista. Oli tarkoitus juhlia vaelluksen rankimman osuuden ohitusta, mutta väsymys sekä erinäiset pää- ja vatsavaivat hiukan latistivat tunnelmaa.

10.12.2005 02:21 GMT-5 (-13.1632614136,-72.5456771851)

Weather UndergroundOptional trail*

Herätykset vain aikaistuvat. Kolmannelle vaelluspäivälle piti lähteä jo kuudelta, mikä tiesi herätystä viideltä. Aikaisen lähdön ansiosta pääsimme näkemään hienoja maisemia, jotka aamulla nouseva sumu peitti pian alleen. Sumun lisäksi saimme hieman sadetta, eli pääsimme kokeilemaan sadeasujen toimintaa. Goret pitivät pintansa ja hengittivät hyvin. Ei käynyt kateeksi muoviponchoissa perässä kompastelevia matkalaisia.

Päivän aikana kiipesimme kahden solan läpi, kävimme korkeimmillaan 4200 metrissä, näimme useita raunioita ja saavuimme iltapäivällä viiden teelle leiripaikkaan. Oppaamme Mario näytti meille yhden salaisen raunion ja johdatti meitä vaihtoehtoista - myös salaista - reittiä pitkin viidakon ja niittyjen, joissa näimme jo vilauksen Macchu Picchusta sekä paljon kasveja ja eläimiä, joihin emme olisi normaalilla reitillä törmänneet.

Leiripaikan viereisessä hostellissa oli mahdollisuus lämpimään suihkuun, joskin lämmintä vettä sai vain liruttamalla vettä tipoittain.

Illallisen jälkeen kävimme hostellin baarissa juomassa oluet, joita varten piti ostaa samanlainen lippu kuin suihkuunkin.

11.12.2005 08:36 GMT-5 (-13.1632614136,-72.5456771851)

Weather UndergroundMachu Picchu*

Machu Picchulle ei saa lähteä inkapolun viimeisestä yöpymispaikasta ennen puoli kuutta, joten tarkastuspisteelle pitää mennä jonottamaan viiden aikoihin. Se tarkoittaa herätystä neljältä.

Aamu oli sumuinen, joten emme nähneet Machu Picchua Aurinkoportilta emmekä toiselta reitin näköalapaikalta. Paikan päälle saavuttuammekin näimme vain nopean vilauksen raunioista ennen kuin alhaalta nousevat pilvet peittivät näkymän.

Kävimme hakemassa passeihin leimat toimistosta, minkä jälkeen ilma oli taas kirkas ja aurinkoinen. Tutustuimme paikkaan Marion opastuksella muutaman tunnin.

Koska inkapolku ei ollut tunutunut tarpeeksi haastavalta, päätimme kiivetä Machu Picchun vieressä sijaitsevan Huayna Picchun huipulle. Nousun piti kestää kolme varttia, mutta ilman taukoja tasaista vauhtia kävellen huipulle pääsi reilussa 20 minuutissa. Polku oli kyllä paikoin todella jyrkkä ja kapea - pari ahdasta luolaakin löytyi. Maisemat huipulta olivat todella hienot, etenkin kun missään ei ollut kaiteita, rakennettuja terasseja tai muuta turhaa.

Kiipesimme vielä sateessa takaisin aamuisen tuloreittimme näköalapaikalle ottamaan poseerauskuvia. Lähdimme bussilla Machu Picchun kylään neljän aikaan iltapäivällä.

Kylästä ostimme t-paidat ja etsimme hotellimme. Saimme kivan huoneen ja pääsimme oikeasti lämpimään suihkuun. Illallisen jälkeen kävimme vielä rentoutumassa paikallisissa kuumissa lähteissä sekä drinkeillä. Uni tuli yhdeksän aikaan nopeasti.

11.12.2005 09:01 GMT-5 (-13.1632614136,-72.5456771851)

Weather UndergroundSekaisin aamulla*

Ei jumalation! Aamulla herätessä olin kyllä aivan pihalla. Mitäköhän nämä oikein laittavat kuumien lähteittensä veteen? Vaati uskomattomasti voimia nousta ylös. Koordinaatio ei pelannut, vaan hortoilin kuin teini umpikännissä. Kun koitin sanoa jotain, suusta tuli vain sössötystä.

Pari mukia kokateetä aamiaisella korjasi tilanteen pään osalta, mutta voimien palautumista jäseniin odotellaan vielä...

--
Mikael

11.12.2005 18:03 GMT-5 (-13.225699933463494,-72.43611752986)

Weather UndergroundJunailua*

Aamulla kahdeksan jälkeen lähdimme junalla kohti Ollantaytamboa, josta olimme ostaneet kävelysauvat ja kokalehtiä keskiviikkona. Juna meni rikki sopivasti juuri km 82:n seisakkeella eli inkapolun lähtöpaikalla. Meille kerrottiin, että matka jatkuisi bussilla puolen tunnin kuluttua, mutta juna saatiinkin korjattua juuri bussin saapuessa. Ehdimme nähdä pari inkapolulle lähtevää retkikuntaa sekä vilkutella vastaantulevan junan matkustajille.

11.12.2005 20:45 GMT-5 (-13.263,-72.27)

Weather UndergroundPyhä laakso*

Ollantaytambossa tutkimme taas raunioita uuden paikallisoppaan johdatuksella. Söimme lounasta buffetravintolassa keskellä ei mitään sekä kävimme markkinoilla ja laamafarmilla.

11.12.2005 21:33 GMT-5 (-13.52,-71.977)

Weather UndergroundCoca*

Huumausaineeseen on täällä pakko suhtautua hieman sallivammin. Joka kerta kun jossain mainitaan vuoristosairaus, muistetaan myös kertoa kokapensaan lehtien ennaltaehkäisevästä ja parantavasta vaikutuksesta. Kasvilla on myös lukuisia muita suotuisia vaikutuksia.

Polulla tuli kokeiltua lehtien pureskelua parissa nousussa. Vaikutuksista ei kyllä osaa sanoa mitään varmasti, kun ei tiedä kuinka helposti nousu olisi muuten käynyt. Mitään ilmeistä turbovaihdetta siitä ei kuitenkaan löytynyt.

Lehtien pureskelu ei ole tottumattomalle mitenkään helppo juttu. Maku on karvas eikä lehdistä meinannut ensi kerroilla saada poskessa imeskeltävää mälliä. Onneksi löytyy myös helpompi vaihtoehto - kokakarkit. Niitä ei kyllä tullut itse hankittua, mutta muilta turisteilta tuli tuokin opittua ja maistettua. On kieltämättä miellyttävämpi kokemus.

12.12.2005 18:31 GMT-5 (-15.841,-70.028)

Weather UndergroundMatka jatkuu*

Matka jatkui Cuscosta minubussilla kohti Punoa ja Titicaca-järveä. Matkalla näimme hienoja ylätasankomaisemia. Punossa etsimme internet-paikan, jossa kirjoittelimme inkapolun kokemukset blogiin vähän jälkikäteen.

14.12.2005 21:00 GMT-5 (-15.841,-70.028)

Weather UndergroundTitikaka*

Maanantai-iltana vietimme Punossa Tuulan syntymäpäivää paikallisessa ravintolassa, jossa meille oli varattu juhlahatut sekä kakku. Illalla jangsterit (Samu, Mikke ja Tuula) lähtivät vielä katsastamaan kaupungin menoa ja päätyivät saman ravintolan yläkertaan. Meno oli ihan hauskaa ja nuorekasta.

Tiistaina lähdimme amulla veneellä järvelle. Kävimme Uros-intiaanien kelluvilla kaislasaarilla ja jatkoimme matkaa Amantanille. Siellä majoituimme paikallisten asukkaiden bed and breakfast -tyyppiseen majapaikkaan. Kiipesimme saaren huipulle (noin 300 metriä järven pinnasta) katsomaan auringonlaskua. Huipulla tuuli ainakin yli 20 m/s, ja tuulen mukana lensi myös paljon hiekkaa. Auringon laskettua tuuli tyyntyi, mutta horisontissa näkyi ukkosmyrsky.

Illemmalla lähdimme vielä paikallisiin tansseihin ponchot päällä ja pipot päässä. Bändi soitti El Condor Pasan, Lambadan sekä paikallisia klassikkoja, joiden tahdissa (tai sinne päin) alkuasukkaat tanssittivat turisteja. Yön aikana ukkosmyrsky ylitti saaremme, mutta ei juuri häirinnyt unia.

Keskiviikkona jatkoimme veneellä Taquilen saarelle, jossa kuulimme esitelmän paikallisten pukujen merkkikielestä ja söimme maittavat lounaat. Päivä oli aurinkoinen, vaikka tummat pilvet väijyivät koko ajan horisontissa. Taquilelta lähtiessämme herätimme vielä ihastusta pulahtamalla noin 9-asteiseen järveen.

Yleisfiilis järven saarista, niiden asukkaista ja kulttuurista jäi kyllä aika kaupalliseksi. Joka paikassa on kaupustelijoita myymässä liinoja, pipoja, koruja yms. Ihan kunnon tavaraa, eikä mitään krääsää, mutta jatkuva osta minun tavara -mankuminen kyllä häiritsee.

Keskiviikkoiltana vietimme viimeistä yhteistä iltaa oppaamme Arton kanssa - samassa ravintolassa, jossa olimme juhlineet maanantaina. Samuelin jälkiruokapannarista löytyi kaksi sormen kynnen kokoista lasisirua, mutta ne eivät aiheuttaneet vahinkoa.

15.12.2005 20:15 GMT-5 (-15.841,-70.028)

Weather UndergroundPuno*

Aamulla kävimme kaksistaan kiertelemässä Punon keskustaa, etsien lähinnä tuliaisostoksia. Ennen kymmentä ei kuitenkaan löytynyt mitään; useat kaupat olivat vielä kiinni ilman mitään ilmoitusta aukeamisajasta.

Kävimme vielä koko ryhmän voimin koka- ja tapamuseossa kuulemassa ja näkemässä paikallisiin karnevaaleihin liittyvää puvustoa, tansseja ja selityksiä niiden alkuperästä. Kahdesta huoneesta koostuvan museon toisessa huoneessa oli myös kokan lyhyt historia tekstein, kuvin ja esinein esitettynä.

Matkan viimeisenä varsinaisena kultuurikohteena kävimme katsomassa paikkaa, jossa oli eri aikakausien hautoja. Sieltä pääsimme Juliacan lentokentälle, jossa jätimme jäähyväiset matkanjohtajallemme Artolle ja josta lensimme Arequipan kautta Limaan. Lentokoneesta näimme taas hienot vuoristomaisemat sekä Tyyneen valtamereen laskevan auringon.

Liman kentällä meitä oli vastassa opas, joka puhui lakkaamatta kännykkäänsä, mutta sai viitottua meidät minibussiin, johon itsekin hyppäsi noin minuutin ajaksi. Bussi ajoi meidät samaan Faraona-hotelliin, jossa vietimme ensimmäisen yömme Perussa.

16.12.2005 10:40 GMT-5 (-12.071553,-77.047119)

Weather UndergroundTaas Limassa*

Perjantaiaamuna aamiaisen jälkeen sekä Samun että Miken vatsa tuntui vähän löysältä. Mikke kävi viimeisillä kolikoillamme kiillotuttamassa kenkänsä, ja tytöt kävivät toteamassa, että Limassakaan mikään paikka ei ole auki ennen kymmentä.

16.12.2005 17:28 GMT-5 (-12.071553,-77.047119)

Weather UndergroundNiska limassa*

Perjantaina puolilta päivin Samu uskaltautui puolestaan pienelle kierrokselle hotellin ympäristössä. Mikke jäi surffaamaan, mutta jätti avaimen huoneeseen. Siivooja oli käynyt huoneessa ja lukinnut sen, joten Samun piti palatessaan käydä pyytämässä respasta, että joku avaisi oven. Samalla respa välitti viestin, että aikataulumme mukaan kello 14 alkavaa kaupunkikierrosta oli aikaistettu tunnilla. Kello oli viestin perille tulon aikaan 13.10.

Saimme tytöt kiinni kännykällä ja he kipittivät hotellille. Kaupunkikierroksen oli tarkoitus päättyä lentokentälle, joten kaikki keräsivät kiireesti kamppeensa ja kantoivat ne alas. Tällöin meitä odottamassa ollut kuski kertoi, että hän onkin viemässä meitä vain lounaalle, eikä suostunut ottamaan matkatavaroitamme kyytiin. Jätimme ne siis hotellin respaan.

Kuskin käsittämättömien kiemuroiden jälkeen lounasravintolan löydettyämme tapasimme kaupunkikierroksen oppaamme Vanessan, joka itsekin oli saanut viestin aikataulun muuttumisesta vain hiukan aiemmin. Söimme lounaan, jonka jälkeen kävimme hakemassa tavaramme hotellin respasta (!) ja lähdimme kiertämään kaupunkia saman kuskin kyydissä.

Näimme hiukan eri kaupunginosia sekä keskellä Limaa sijaitsevan arkeologisen kaivauspaikan, jossa oli savitiilistä tehty terassipyramidi. Kävimme keskusaukiolla ja Bolivars-hotellissa, postissa sekä fransiskaanimunkkien luostarissa ja katakombeissa. Ehdimme lentokentälle hyvissä ajoin.

26.12.2005 16:55 GMT-5 (-12.071553,-77.047119)

Weather UndergroundPerunkirjoitukset*

Yhteenvetoa ja mieleen jääneitä tunnelmia Perun-matkasta:

Kulttuurinähtävyydet koostuivat meidän retkellämme pääosin raunioista ja satunnaisista kirkoista. Cuscon inkamuseo oli ihan käymisen arvoinen (se ei kuulunut varsinaiseen ohjelmaan). Paikallisten elintapaan pääsi tutustumaan jonkin verran, mutta lähinnä paikallisista jäi sellainen kuva, että kaikki yrittävät myydä matkamuistoja tai villapuseroita. Kaupustelu ärsytti jopa enemmän kuin Thaimaassa.

Paikallisten oppaiden englanti on siedettävää, mutta ajoittain aksentin vuoksi hankalaa ymmärtää. Espanjaa lukeneiden on varmaankin helpompi ymmärtää myös espanjankielisten englannin ääntämistä. Kaikki oppaat toistivat samoja asioita useaan kertaan - ja kun kuulimme retkemme aikana useita oppaita, toistoa tuli toiston päälle hiukan liikaakin. Inkakulttuurista ei tiedetä juuri mitään kovin varmasti, vaan lähes kaikki kuulemamme selitykset olivat arveluja tai hataria otaksumia. Matkanjohtajamme Arto osasi usein täydentää oppaiden kertomuksia rinnakkaisilla tai vastakkaisilla teorioilla, mikä oli varsin mielenkiintoista.

Keskustelimme matkan aikana Inkapolun vaelluksen fyysisestä vaativuudesta. Aventuran luokituksen mukaan vaativuus on yhdestä viiteen -asteikolla 2+. Kilimanjarolla käyneet matkakumppanimme pitivät Aventuran luokitusta turhan lievänä. Samaan aikaan kanssamme Kuolleen naisen solaan nousseet australialaiset päästivät lähes poikkeuksetta f-sanan huipulle saapuessaan. Retki ei ole terveelle, sporttiselle kolmekymppiselle liian rankka, mutta jos ikää on enemmän tai terveyden kanssa tulee ongelmia, vuoristoilmasta ja -maisemista nauttiminen voi olla hankalaa ja kävelemisestä voi tulla kovakin haaste.

Meistä piti polulla huolta Waiki Trek -niminen yritys. Osin liiankin hyvää huolta, sillä ihmettelimme joka päivä yltäkylläisiä aterioita. Söimme korkeassa teltassa pöydälle katetuista astioista. Ruokaa oli aina useita lajeja, ja sitä oli aina paljon. Toivoimme, että kantajat söivät sen, mitä emme itse jaksaneet. Joskus tuntui, että luontoretkellä söisi mieluummin kivellä istuen yksinkertaista ruokaa lusikkahaarukalla pakista - olisi ainakin vähemmän kannettavaa. Jokaiselle oli vielä aina oma käsienpesuvesi, saippua ja pyyhe. Meille myös keitettiin ja jäähdytettiin joka aamu vettä enemmän kuin mitä saimme juomapulloihimme mahtumaan. Vedenpuhdistustableteille ei tullut käyttöä.

Aventurassa ei ihan tarkkaan osattu etukäteen kertoa, minkälainen työnjako meidän ja kantajien välillä on. Kerrottiin, että jokainen saa antaa kantajille korkeintaan 9 kiloa tavaraa; muu pitää kantaa itse. Kantajat ottavat tavarat aamulla kantoon, ja ne saa takaisin illalla yöpymispaikassa. Ongelma syntyy kuitenkin siitä, että päiväreitit kulkevat kuumista ja kosteista viidakoista kylmiin, tuulisiin vuoristosoliin. Kun Gore texit ja lämpökerrastot pitää kantaa itse, kantajille annettavaksi jää vain makuupussi ja vaihtovaatteet. Käytännössä pärjäsimme näin ihan hyvin. Kaikkein lämpimimpiä vaatteita tarvitsee yleensä vasta leirissä illalla, jos pystyy päivällä pitämään itsensä lämpimänä liikkumalla. Ainakin näin joulukuussa kunnon hengittävä sadeasu oli kyllä varsin mukava olla mukana.

29.12.2005 16:15 GMT+2 (60.2179,24.7737)

Weather UndergroundKuvat*

Nyt on vihdoin saatu kuvatkin verkkoon.