27.11.2006 23:30 GMT+3 (-1.1,36.02)

Weather UndergroundSafarille*

Äiti, Anneli ja Margareta tulivat hiukan myöhässä. Odotellessani juttelin Lawrence-nimisen vartijan kanssa. Hänellä on muutaman kuukauden ikäinen tytär, ja elämä on ihanaa, mutta toimeentulo tiukassa.

Naisten saavuttua tapasimme kentän aulassa Nicolaksen ja Alfredin - safarimme kuskin ja kokin. Heti kentältä lähdettyämme näimme tien varressa kirahveja - hyvä merkki. Opppamme veivät meidät tapaamaan pastori Dicksonia, joka antoi meille matkaseuraksi vielä Josephin. Kävimme vaihtamassa valuuttaa sekä ostamassa juomavettä ja pientä matkaevästä.

Matkalla Masai Maran kansallispuistoon satoi. Tiet olivat mutaisia ja täynnä suuria kuoppia. Pari kertaa jouduimme palaamaan takaisin ja valitsemaan kiertotien, kun käyttämämme tie kävi ajokelvottomaksi. Koska en ollut juurikaan saanut unta koneessa, yritin nukkua pomppivassa pakettiautossamme.

Kansallispuistoon saavuttuamme näimme heti pari suurta elefanttia syömässä tien vieressä kasvavaa pensasta. Ne eivät millään tavalla häiriintyneet viereen pysähtyvästä autosta tai ihastelevista ja valokuvia räpsivistä ihmisistä.

Saavuimme leiripaikallemme vasta pimeän tultua - noin seitsemän aikaan. Kannoimme tavaramme telttoihin, tutustuimme leiriin ja istuimme nuotion ääressä odotellen illallista. Ruoan jälkeen väsymys iski nopeasti ja vetäydyimme yöpuulle.