Janne houkutteli Samun ja Miken lähtemään kanssaan kiertämään Baltian maita kesälomalla. Perjantaina varattiin lauttapaikat ja sovittiin puhelinkonferenssissa, että yöpymisiä ei varata etukäteen. Janne surffasi netistä kiinnostavia kohteita.
Samuel vietti lauantain isän kanssa virittämässä Primeraa matkakuntoon. Vaihdettiin öljyt ja akku sekä pestiin ja imuroitiin auto. Piti myös täyttää kaikennäköisiä autovakuutukseen liittyviä papereita.
Autostereoihin suomalaista musiikkia:
Samu oli menossa vielä ilta kymmeneltä leffaan, mutta kun auton avainta käänsi virtalukossa, mitään ei tapahtunut. Käynnistyksessä jo aiemmin ilmenneet ongelmat eivät siis ilmeisesti johtuneetkaan akusta. Samuel meni leffaan junalla ja myöhästyi 10 minuuttia alusta.
Lauttaliput ja kaikki vakuutusyhtiökaavakkeet on täytetty nimenomaan isän Primeraa varten, joten auton vaihtaminen ei välttämättä ole ihan yksinkertaista. Pitää vain toivoa, että auto ehditään saada kuntoon sunnuntaiaamuna. Satamassa pitäisi olla viimeistään 11.25.
No niin muutama tunti lähtöön ja ongelmia vielä riittää. Matkalle suunnittelemamme auto (Primera) on muutoin kuosissaan, mutta starttimoottori feilaa. Varalla meillä on Micra, mutta siihen ei taas ole GreenCardia... Nyt Nordicille selvittämään päästäänkö laivaan tarvittaessa Micralla, jossa ei vihriää korrtia ole. NordicJetLinen sivuilla ovat boldanneet tekstin, että GreenCard on pakollinen Balttian matkoilla, vaikkeivat maat sitä enää vaadikkaan?!? UGH! Janne
Ei lähtenyt Primera toimimaan, joten matkaan lähdetäänkin Jannen Micralla.
Tallinnassa etsittiin ensimmäiseksi Prisma - Stockmannilla osattiin neuvoa, mistä se löytyy - ja ostettiin rattilukko ja vähän evästä.
Teillä kerrotaan nopeusrajoitusten vaihtumisista säästeliäästi ja opasteet ovat aika lähellä risteyksiä.
Syötiin vähän Pärnun jälkeen maatilalla, jossa kasvoi palmu sisällä ja stereoissa soi paikallinen Martti Servo. Kolmen hengen ateria maksoi 130 kroonia eli noin 8,5 euroa.
Sekä Viron että Latvian puolella oli aika paljon tietöitä. Latvian puolella vanhaa päällystettä oli jyrsitty oikein kunnolla - noin 80 senttiä tien pinnan tasosta.
Riikaan saavuttuamme etsimme sopivaa yöpaikkaa. Pari ensimmäistä hotelliehdokasta oli täynnä, mutta päädyimme puolivahingossa hosteliin yhteismajoitukseen.
Illalla kiertelimme kaupunkia, joimme terassilla paikalliset tummat ja päädyimme Rio-yökerhoon. Siellä ihan asiakkaat tanssivat tangon ympärillä, mutta kukaan ei tiennyt R.E.M.iä lämmitelleen latvialaisbändin nimeä tai Riikan kuuluisan tv-tornin sijaintia. Aamulla selvisi että yökerho oli venäläisten ja tv-torni on Vilnassa.
Kanssamme samassa huoneessa nukkuneet baskit lähtivät varhain aamulla, mutta suomalaiset huonetoverimme vaihtoivat pikaiset huomenet ja jäivät nukkumaan, kun söimme aamiaista ja lähdimme jatkamaan matkaa.
Riikasta pois pääsyä jouduttiin vähän harjoittelemaan, kun missään ei ollut ollut opasteita.
Matkalla Vilnaan näimme Ignalinan ydinvoimalan, joka sijaitsee oikeasti Visaginasin kylän lähellä. Kylän geigermittari näytti 8 - 11 uR/h, joten uskalduimme syömään siellä.
Kävimme myös Euroopan geografisessa keskipisteessä, jossa on kaiverrettu kivi. Pelasimme matkalla musavisaa ja soittelimme Vilnan hotelleihin. Koska suurimman osan matkasta nopeusrajoitukset olivat tietöiden johdosta alhaiset, saavuimme Vilnaan vasta kymmenen jälkeen illalla.
Saimme hotellimme Ecotelin portieerilta vinkin hyvästä baarista ja suuntasimme sinne taksilla. Oli ihan hyvä meno ja pilkun jälkeen jaksoimme vielä kävellä takaisin hotellille.
Aamulla kävimme hotellin aamiaisella ja näimme siellä tuttuja, jotka olivat edellisenä iltana juoneet aika monta sambucaa samassa baarissa (2. tyyli).
Ensin menimme KGB-museoon tutustumaan neuvostomiehityksen ihanuuksiin ja mm. turkkilaisten 2000000 armenialaiseen kohdistamiin kauheuksiin.
Kävimme myös korkealla mäellä olevassa linnoitustornissa, katsomassa Napoleonin himoitsemaa kirkkoa, Frank Zappan monumenttia ja oluilla tv-tornin baarissa 165 metrissä. Joka paikassa oli suomalaisia.
Täälläkään ei paikallisesta väestöstä ole mitään iloa nähtävyyksiä etsittäessä. Kieliongelmia on, englannilla pärjää varsin vaihtelevasti. Kukaan ei muuten ollut kuullut Zappa-patsaasta, jota matkaesitteet kehuvat. Tytöt ovat kyllä ihan nättejä, Itä-Eurooppalaiseen tyyliin.
Tiistaina köröttelimme vielä takaisin Vilnasta Latvian puolelle. Kävimme uimassa hylätyn oloisen vesipuiston laiturilla sekä syömässä jonkun pikkukaupungin pizzeriassa. Jurmalassa ostimme vielä vähän iltapalaa Rimistä. Oluttakin oli hyllyissä, mutta sitä ei myyty enää puoli yhdentoista aikaan. Asiasta kertoi vasta kassaneiti.
Etsimme Jurmalasta yösijaa ja kävimme pistäytymässä hiekkarannallakin, vaikka aurinko oli jo laskenut. Päädyimme edulliseen hotelli Liesmaan.
Seuraavana päivänä satoi. Emme siis jääneet biitsille vaan lähdimme hotelliaamiaisen jälkeen etsimään Lonely Planetin mainitsemaa puuta, joka muuttaisi meidät ihmissudeksi. Löysimme oikean kylän, puupaholaismuseon ja muuan toisen kuuluisan vanhan tammen, joka oli jo kaatunut. Ihan oikeaa ihmissusipuuta ei tainnut löytyä.
Ylitimme rajan Viron puolelle pieniä hiekkateitä pitkin ajellen ja saavuimme Tallinnan laitamille ihan hyvissä ajoin. Yllättävä ruuhka kuitekin aiheutti sen, että ehdimme juuri sopivasti käydä noutamassa hiukan nestemäisiä tuliaisia satama-alueelta ennen laivaan ajamista.
Laitteiden akkujen hyytymisen sekä matkaväsymyksen vuoksi kukaan ei jaksanut kirjailla viimeisten päivien kokemuksia ennen kuin vasta yhden kotona nukutun yön jälkeen.
Kuvatkin ovat viimein päässeet galleriaan: